Vuoksenranta, joka oli entistä Antrean itä- ja kaakkoisosaa, aloitti itsenäisen kunnallisen elämänsä vuonna 1924. Seurakunta sen sijaan perustettiin jo 1913 kymmenestä Antrean itä-kaakkoisosan kylästä. Sen perustamiseen liittyi kuitenkin niin vaikeita erimielisyyksiä, että toiminnan voidaan katsoa varsinaisesti alkaneen vasta vuonna 1919.
Erikoisena näihin vaikeuksiin liittyvänä ilmiönä oli metodistiseurakunnan perustaminen. Sen saivat aikaan 1921 lähinnä Vuoksenrannan luterilaisen seurakunnan synty- ja alkuvaiheissa oppositiossa olleet pitäjäläiset. Nimeksi tuli Vuoksenlaakson metodistiseurakunta ja se oli tarkoitettu kaikkia lähialueita varten
Enimmillään noin kahdeksansataa jäsentä käsittänyt ryhmä sai kirkon Kaskiselän kylän Noinmäelle vuonna 1922. Karjalassa toimiessaan seurakunta oli jäsenluvultaan Suomen suurin metodistiseurakunta. Vuoksenrannan luterilaiset puolestaan saivat kauan odottamansa oman punatiilisen kirkkonsa valmiiksi ja vihityksi vasta 1935. Arkkitehti Väinö Keinäsen piirustukset olivat jo vuodelta 1921.
Vuoksenrantaa voidaan pitää erittäin tyypillisenä talonpoikaispitäjänä, missä suurin piirtein koko väestö sai elantonsa maataloudesta. Muiden elinkeinojen osuus oli vähäinen. Kunnassa oli vain viisi pientä sahaa. Pappi, lukkari, tohtori, apteekkari, parikymmentä kansakoulun opettajaa, muutamia kauppiaita ja käsityöläisiä - siinä ammattiluetteloa. Kaikki muut olivat maatalousväestöä ja kartanoiden sekä suurtilojen puuttuessa näin ollen talonpoikia.
Vuosien 1929-30 maatalouslaskennan mukaan Vuoksenrannan 498 viljelmästä yli puolet oli viljelysalaltaan 5-25 hehtaarin suuruisia. Siis riittävän kokoisia taatakseen omistajilleen toimeentulon omasta pellosta, karjasta ja metsästä. Mainitun maatalouslaskennan mukaan pitäjässä oli myös todella runsaasti hevosia, mikä kertoo Vuoksenrannan olleen maan ensimmäisiä hevoskasvatus- ja jalostuspitäjiä.
Vuoksenrannan Korpilahden kylästä, joka oli vanhaa Antrean pitäjää, tehtiin vuonna 1913 merkittävä arkeologinen löytö. Sakari Pälsi löysi tuolloin suosta joukon esineitä, huomattavimpana verkon jäännökset. Verkko oli kudottu pajunniinestä, jopa solmimistapa on voitu selvittää. Pituudeltaan se on ollut 27-30 metriä ja korkeudeltaan 1,3 - 1,5 metriä. Kohot oli tehty männyn kaarnasta ja painoina oli käytetty nyrkinkokoisia kiviä. Löytö on ajoitettu luonnontieteellisin menetelmin useaan kertaan ja nykyisin sen arvioidaan olevan n. 10 000 vuotta vanha.
LÄHTEET
Karjala 3: Karjalan yhteiskunta ja talous, Hämeenlinna : Karisto, 1982
Iso tietosanakirja 15, Helsinki : Otava, 1939