Muolaa oli Keski-Kannaksen pitäjiä Vuoksen eteläpuolella. Se oli hyvässä asemassa liikenne yhteyksiensä ansiosta. Alueen läpi kulki monia huomattavia teitä, joiden varrella sijaitsi useita kestikievareita.
Jo vanhastaan Muolaan lävitse kulki vilkkaasti liikennöity Viipurin-Pietarin maantie, jota pitkin vietiin myös näiden kaupunkien välinen posti kaksi kertaa viikossa. Viipurin-Pietarin rautatie puolestaan kulki pitäjän lounaisosien kautta ja kun Kannaksen poikkirata rakennettiin itsenäisyyden alkuvuosina, tuli Punnuksen asema sen varrelle Muolaaseen.
Maanviljelykselle Muolaan maanlaatu oli sopivaa, joten maatalous sivuelinkeinoineen olikin pitäjän päätulonlähde. Itsenäistymisen jälkeen peltoalan lisääminen oli Muolaassa tärkeimpiä tehtäviä ja viljeltävä alue saatiinkin nousemaan 1920-1937 välisenä aikana 4014 hehtaarilla. Saavutettu viljeltävä peltoala 11 100 hehtaaria riitti hyvin leipäomavaraisuuden turvaamiseksi.
Myös vesiperäisten maiden kuivatusten määrä 1918-1937, oli suurempi kuin missään muussa Kannaksen kunnassa.
Tämän lisäksi kalastus sekä metsä- ja uittotyöt toivat asukkaille lisätuloja. Tukkeja ja muuta puutavaraa ajettiin Vuoksen rannoille uittopaikoille ja metsätöissä saatettiin käydä Suojärvellä asti. Myös monenlaista liiketoimintaa harjoitettiin Pietarin ja Muolaassa sijainneen runsaan venäläisen huvila-asutuksen kanssa.
Muolaassa oli myös merkittäviä teollisuuslaitoksia. Huomattavimmat olivat Pölläkkälässä - myöhemmin Äyräpään kunnassa - toimineet sahat. Näistä vanhempi Pölläkkälän saha Hackman & Co:n omistuksessa oli toiminnassa 1920-luvun lopulle. Suursaaren sahan perusti Antti Ahlström 1890-luvulla, samalla vuosikymmenellä oli syntynyt myös Hackmanien saha. Lisäksi mainittakoon Perkjärvellä sijainnut Saha ja Tiili Oy sekä Vuosalmen huopatehtaat.
Lahjoitusmaakaudella 1700-luvulla Muolaa oli miltei kokonaisuudessaan kahden hovin, Pällilän ja Kuusaan, alaisuudessa. Pällilän hovin isäntä tuotatti Venäjältä parisataa maaorjaa sijoittaen heidät Kyyrölään, Parkkilaan, Suodenojaan ja Kangaspeltoon. Nämä Kyyrölän venäläiskylät tulivat erikoisuutensa vuoksi kuuluisiksi, sillä ne muodostivat erillisen kunnan vuosina 1890-1933, jonka jälkeen ne liitettiin jälleen Muolaan yhteyteen. Erikoista oli, että lahjoitusmaakauden loputtua Kyyrölän venäläiskylien asukkaat saivat perintökirjat viljelemiinsä taloihin niin kuin muutkin Muolaan lahjoitusmaatalonpojat - kyyröläläiset lisäksi ilman lunastusmaksuja. Näille venäläiskylille oli myös ominaista laaja ja tuottava, usein samoissa suvuissa säilynyt, erikoista ammattitaitoa vaatinut saviastioiden valmistus.
Muolaa oli Kannaksen vanhimpia ja suurimpia keskiaikaisia pitäjiä. Se kuului alkuaan laajaan Äyräpään kirkkopitäjään, joka mainitaan kihlakuntana jo Pähkinäsaaren rauhan (1323) asiakirjassa ja Muolaa esiintyy myös vuonna 1352 kuninkaallisten pitäjien luettelossa. Vuonna 1445 Suur-Äyräpää oli jo jakaantunut kolmeen osaan: Muolaan, Uudenkirkon ja Kivennavan kirkkopitäjiksi. Myöhemmin Muolaasta erosivat vielä Valkjärvi (1738) ja Heinjoki (1868).
Muolaan luterilaisen seurakunnan viimeinen kirkko rakennettiin harmaasta kivestä ja tiilistä 1849-1852 arkkitehti E. Lohrmannin piirustusten mukaan. Ortodoksisia kirkkoja oli kolme: Kangaspellon Neitsyt Maarian kirkko (1921), Perkjärven Pyhän Sergein kirkko (1901) sekä silloisen Suomen suurimpiin kuulunut N. J. Baranjevin suunnittelema vuonna 1898 valmistunut Kyyrölän kirkko.
Ensimmäinen kuntakokous pidettiin Muolaassa vuonna 1870, jonka mukana siirryttiin uuteen kunnallishallintoon. Kansakoulu saatiin aikaan ensimmäiseksi Pölläkkälään 1876.
LÄHTEET
Karjala 3: Karjalan yhteiskunta ja talous, Hämeenlinna : Karisto, 1982