Terijoki ulottui 4-9 kilometriä leveänä alueena pohjois-eteläsuunnassa pitkin Suomenlahden rannikkoa Tyrisevänjoelta Rajajoelle, valtakunnan silloiselle rajalle. Terijoki reunusti kapeana vyönä Suomenlahden itäisintä pohjukkaa, niinpä sen maisemaan kuuluivat miltei saareton merenselkä, rannan keltainen hietikko ja Rajajoen suun lentohiekan muodostamat dyynit.
Terijoki oli Kivennavan pitäjän yhteydessä 1900-luvun alkuun asti jakaen sen kanssa historian kulun. 1800-luvun lopulla tapahtuneet muutokset vaikuttivat kuitenkin seurakunnan ja kunnan itsenäistymiseen.
Varsinkin Helsingin - Riihimäen - Viipurin - Pietarin rautatien valmistuminen 1870 toi paljon uusia elinmahdollisuuksia suurkaupunki Pietarin vaikutuspiirissä. Pitäjässä oli lopulta seitsemän asemaa tai pysäkkiä: Tyrisevä, Kellomäki, Kuokkala, Ollila ja Rajajoki. Elämä Terijoella sai vauhtia ja sykettä.
Vuonna 1904 perustettu Terijoen seurakunta ja 1911 toimintansa aloittanut kunta käsittivät aluksi vain Terijoen ja Kellomäen kylät. Vuosien 1918-1936 välisenä aikana uuteen pitäjään liittyivät myös Haapalan, Puhtulan ja Kuokkalan kylät sekä Haukijärven kruununmetsäalue Kivennavan pitäjästä ja Tyrisevä Uudeltakirkolta. Terijoen pinta-ala oli kasvanut näin alun 46:sta 123 km2 :iin, vastaavasti asukasluku oli lisääntynyt 3 552:sta 8 051 henkeen. Pinta-alaltaan Terijoki oli Suomen pienin, mutta samalla tiheimmin asuttu maalaiskunta Seiskarin jälkeen.
Suomalaisten lisäksi vakinaiseen asujaimistoon laskettiin kuuluvaksi suuren venäläisjoukon lisäksi 27 muun kansallisuuden edustajat, jotka loivat Terijoen kuulun kansainvälisen ilmapiirin. Erittäin merkittävä oli myös venäläinen huvila-asutus sekä koti- ja ulkomailta tulleet kymmenettuhannet kesävieraat ja muut kävijät.
Rajan sulkeutuminen 1918 vaikuttikin voimakkaasti Terijoen talouteen. Huvilarakennuksia ryhdyttiin myymään muualle niin, että näitä venäläistyylisiä kannakselaishuviloita oli etenkin Etelä-Suomessa tuhansia, sillä vuosien 1918-1925 välisenä aikana 6 500 huvilasta myytiin pois noin puolet.
Maanviljely, josta ennen huvila-aikoja oli saatu pääasiallisin toimeentulo, oli tullut noina aikoina jonkin verran laiminlyödyksi. Nyt uusissa oloissa oli Terijoellakin ryhdyttävä maatalouden kohentamiseen. Peltopinta-alaa kasvatettiin voimakkaasti. Tilat olivat kooltaan kuitenkin erittäin pieniä, monet puutarhatilan luonteisia. Terijoella oli myöskin suuria kauppapuutarhoja, kuten Terijoen Puutarha Oy ja Borishoffien puutarha.
Merenrantapitäjälle kalastus oli tietenkin tärkeä elinkeino ja Suomenlahden rannikkovedet antoivatkin hyviä kalansaaliita. Niinpä esimerkiksi 1920-luvulla kalastusammatinharjoittajia arvioitiin olleen noin 120 perhekuntaa. Pietarista ennen vuotta 1918 tulleet 40 000 vuosittaista lomanviettäjää puolestaan vilkastuttivat huomattavasti kauppa- ja liiketoimintaa. Vuonna 1913 pelkästään Terijoen ja Kellomäen kylissä oli 380 erilaista kaupan- ja liikkeenharjoittajaa. Teollisuudenaloja edustivat Kuokkalan höyrysaha, Terijoen makkaratehdas ja E.Vanhasen Terijoen makaronitehdas. Pitäjässä toimivat myös virvoitusjuomatehdas, kotelo- ja paperinjalostustehdas, kutomo, hedelmänjalostustehdas sekä sähkölaitos.
Arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelema ja rakennuttama luterilainen kirkko valmistui vuonna 1908. Rapattu, tiilestä tehty kirkko oli malliltaan pitkäkirkko ja muodoltaan 1900-luvun alkupuolen kansallista tyyliä. Alttaritaulun oli tehnyt taiteilija Ilmari Launis aiheenaan Vapahtajan ristiltä ottaminen. Terijoen ortodoksinen kirkko (1913) oli rakennettu venäläisbysanttilaiseen tyyliin.
Kuokkalassa oli myös oma ortodoksinen kirkkonsa, mutta seurakunta liitettiin 1928 Kellomäen kanssa Terijoen ortodoksiseen seurakuntaan, samoin kuin 1931 Raivolan seurakunta. Pitäjässä oli myös roomalaiskatolinen Pyhän Sydämen seurakunta. Lisäksi turkkilaisilla oli oma siirtokuntansa.
Terijoella toimivat 8-luokkainen oppikoulu, kauppakoulu, kansalaisopisto ja 7-luokkainen venäläinen reaalikoulu.
Kuuluisuuksista mainittakoon venäläinen taiteilija Ilja Repin, joka vietti pitkiä aikoja Penaty-huvilallaan Kuokkalassa.
LÄHTEET
Karjala 3: Karjalan yhteiskunta ja talous, Hämeenlinna : Karisto, 1982
Iso tietosanakirja 13, Helsinki : Otava, 1937.