Läntisellä Kannaksella sijainnut Kuolemajärven pitäjä ulottui eteläosaltaan Suomenlahden rannikkoon. Kuolemajärven maisemakuvaan liittyivät ennen kaikkea mäntymetsäiset kangasmaat, etenkin Muurilan ja Seivästön paikoittain 15-20 metriä korkeat hiekkadyynit, keskiosan suuret järvet ja 22 kilometrin pituinen merenrannikko.
Kuolemajärven kolkolta kalskahtava nimi on aikojen kuluessa saanut monia selityksiä. Nimen alkusynty on haluttu nähdä mm. Mikael Agricolan kohtalossa. Agricolahan palatessaan rasittavalta rauhanneuvottelumatkaltaan Moskovasta sairastui myöhemmin Kuolemajärven pitäjään kuuluneella, silloisen Uudenkirkon Muurilan kylän Kyröniemellä ja kuoli 9.4.1557.
Vaikka Kuolemajärven nimen yhdistäminen Agricolaan olisi täysin mahdollista, on kuitenkin selvästi osoitettu sen olevan paljon vanhempaa perua. Erään tarinan mukaan muinaisina aikoina suuri joukko Ruotsin sotaväkeä yritti mennä lautoilla järven yli, mutta yllättävän myrskyn hajotettua lautat joukko hukkui. Tämän vuoksi järveä ryhdyttiin kutsumaan kuolemanjärveksi. Vaihtoehtoisia selitysyrityksiä on siis useita.
Kuolemajärvi mainitaan Uudenkirkon kappelina vuonna 1619 Stolbovan rauhan (1617) jälkeen Karjalassa toteutettujen luterilaisten kirkollisten olojen järjestelyjen yhteydessä. Jo ainakin 1500-luvulla kulki Viipurista Venäjälle johtava tie Kuolemajärven kautta. Kestikievari oli Kaukjärven kylässä. Tätä tietä myöten oli kulkenut myös Mikael Agricolan rauhanvaltuuskunnan matkareitti. Lahjoitusmaakaudella, Venäjän saatua alueet Uudenkaupungin rauhassa (1721) haltuunsa, jouduttiin Kuolemajärvellä ensin J. Cruyisin ja sitten Rajamäen asetehtaitten hallintaan, kuten muissakin lähipitäjissä oli tuolloin käynyt.
Kunnallishallintoon Kuolemajärvellä siirryttiin 1871. Itsenäinen seurakunta siitä oli tullut seitsemän vuotta aikaisemmin. Arkkitehti Josef Stenbäck suunnitteli ja urakoi vuonna1903 valmistuneen uuden punertavagraniittisen kirkon.
Kuolemajärvi oli ensi sijassa maatalouspitäjä. Varsinaisia teollisuuskeskuksia ei ollut ollut sitten Juvanruukin päivien 1600-luvun lopulla. Laivanrakennusta ja talonpoikaispurjehdusta harjoitettiin ja ensimmäisen maailmansodan aattona Kuolemajärvellä oli vielä oikea laivanrakennuksen huippukausi. Pari sahaa ja kahdeksan myllyä antoivat lisäansioita ja etenkin Pietariin suuntautunut liiketoiminta oli tärkeää.
Pietari-Viipuri rautatien valmistuminen 1870 merkitsi myös täällä paljon elinkeinoelämälle, kauppayhteyksille Pietariin ja Viipuriin päin. Siitä huolimatta, että rautatie kulki vain lyhyen matkan Kuolemajärven halki, oli kuitenkin tärkeää, että pitäjällä oli tämä yhteys vuonna 1881 avatun Kämärän aseman kautta.
Kuolemajärvellä oli myös runsaasti venäläistä huvila-asutusta. Huvilatiloja oli vieraiden omistuksessa noin 250. Yhteydet Venäjään olivat siis vilkkaat, joten täälläkin oli rajojen sulkeuduttua 1918 ryhdyttävä tositoimiin talouden ja erityisesti maatalouden kohentamiseksi. Itsenäisyyden kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä peltopinta-alaa saatiinkin lisätyksi 87 % .
Ensimmäinen kansakoulu syntyi Seivästölle omien itseoppineiden kyläläisten toimesta vuonna 1878. Koulurakennus valmistui yhteisvoimin ja sitä pidettiin yllä omin toimin 30 vuotta.
LÄHTEET
Karjala 3: Karjalan yhteiskunta ja talous, Hämeenlinna : Karisto, 1982