Vuoksela sijaitsi Karjalankannaksen valtaväylän Vuoksen pohjoisrannalla. Vuoksi, joka hallitsi seudun maisemaa, oli myös antanut pitäjälle nimensä. Vuonna 1912 oli perustettu senaatin päätöksen mukaan Vuokselan kirkkoherrakunta, johon kuuluivat Valkjärven pitäjästä Päiväkiven ja Uudenkylän kylät, Sakkolan pitäjästä Kuninkaanristin, Noisniemen ja Räihänrannan kylät sekä Muolaan pitäjästä Vuosalmen kylä. Viime mainittu liitettiin myöhemmin uuteen Äyräpään kuntaan vuonna 1926.
Kaikki edellä mainitut kylät olivat vanhojen emäpitäjiensä laidoilla sijainneita kulmakuntia ja asioiden hoitaminen pitäjien keskuksissa oli ollut erittäin vaikeaa pitkien matkojen sekä huonojen kulkuyhteyksien takia.
Niinpä toivottiin oman seurakunnan ja kunnan perustamisen tuovan nopean ratkaisun vallitseviin epäkohtiin.
Vuokselan seurakunta pääsikin aloittamaan toimintansa vuonna 1914. Päästös uuden kirkon rakentamisesta Lammasniemeen Päiväkiven kylän Virkkilään tehtiin 1915. Monien vaiheiden jälkeen tiilestä rakennettu tornillinen pitkäkirkko valmistui vasta 1929 arkkitehti Ilmari Launiksen suunnitelmien mukaan.
Kunnallisen toiminnan aloittaminen kesti sen sijaan hieman kauemmin, mutta vuoden 1917 alusta päästiin sitten tosi toimiin. Räihänrantaan oli perustettu vuonna 1881 ensimmäinen Vuokselan alueen kansakoulu ja kunnan toiminnan alkaessa niitä oli kaikkiaan viisi.
Itsenäisessä Vuokselassa Vuoksen pohjoispuolella sijainneet Päiväkivi ja Uusikylä muodostivat pitäjän keskeisen ja läntisen osan. Kyliä, jotka oli siirretty Sakkolan pitäjästä Vuokselaan oli vanhastaan kutsuttu ruununvallaksi. Tämä nimitys oli lahjoitusmaakauden perua. Noisniemen, Räihänrannan ja Kuninkaanristin kylät eivät nimittäin kuuluneet tuolloin yksityisiin lahjoitusmaihin, ns. "herravaltaan", vaan ne oli varattu kruunun alaisiksi hovikanslian tiloiksi. Kuitenkin nämäkin kylät olivat olleet 1700-luvun puolivälissä läänitettyinä Valamon luostarille. Ruununvallan alaisissa kylissä elinolosuhteet olivat olleet paremmat kuin lahjoitusmaiden ihmisillä. Tämä ruununvalta-nimitys jäi sitten myöhemminkin yleiseen käyttöön ja se otettiin monien yritysten sekä yhdistysten nimiin, kuten Ruununvallan osuuskauppa, Ruununvallan osuuskassa, Ruununvallan sonniosuuskunta ja Ruununvallan marttayhdistys. Vielä evakkotaipaleellakin tämä nimi eli yhdistävänä siteenä juuri marttojen keskuudessa.
Maatalouden harjoittamiseen oli Vuokselassa suotuisat edellytykset. Soiden vähyys ja vesistöjen runsaus pitivät hallan loitolla. Vuoksen lasku oli lisäksi tuonut runsaasti hedelmällistä lietettä. Uutta peltoa saatiin myös soita kuivattamalla. Vuoksela olikin Kannaksen peltorikkaimpia pitäjiä, peltoa oli kokonaispinta-alasta kaikkiaan noin 30 %. 1930-luvun alkaessa Vuoksela kuuluikin Karjalankannaksen omavaraisten kuntien joukkoon ja vuosikymmenen lopussa sieltä riitti viljaa jopa myytäväksi.
Kannakselaiseen maatalouspitäjälle ominaiseen tapaan teollisuutta edustivat muutamat pienehköt sahat ja myllyt. Käsiteollisuutta harjoitettiin erityisesti Päiväkiven ja Uudenkylän, entisissä Valkjärven, kylissä. Siellä valmistettiin erityisesti erilaisia kulkuneuvoja varsinkin rekiä, joita myytiin Pietariin asti. Pietarin kaupasta saatiin muutenkin hyvin yleisesti sivutuloja Venäjän vallan aikoina.
LÄHTEET
Karjala 3: Karjalan yhteiskunta ja talous, Hämeenlinna : Karisto, 1982
Kähäri Matti: Vuoksela : nuoren kannakselaispitäjän vaiheita, Lohja : Vuokselaisten pitäjäseura ry, 1955